lauantai 3. marraskuuta 2018

Suklaabrownie ilman maitoa ja valkoista sokeria


Tänä syksynä olen saanut palan itseäni takaisin! Pari vuotta kadoksissa ollut luova puoli minusta on palannut. En ole koskaan ollut massan mukana menijä. En edes peruskouluikäisenä. Kun muut tytöt tytöt kuunteli poikabändejä, liimasivat huoneen seinät täyteen kiiltokuvapoikien julisteita, minä kuuntelin metallicaa 💥
Olen aina kulkenut omia polkuja, luonut omia juttuja ja seisonut niiden takana. En ole tuntenut itseäni kokonaiseksi aikoihin. En ole ollut omaitseni. Nyt se luova hulluus on palannut ja se on se mikä tekee minusta minut 💛

Tästä hullusta päästä syntyi tämä resepti monen mutkan kautta!

Suklaabrownie
n.12 kpl

n.200g bataattia raastettuna
1,5 dl oliiviöljyä/kookosöljyä
100g kookossokeria
50g raakakaaota/tummaa kaakaojauhetta
50g mantelijauhoa, kooskosjauhoa
1 rkl maapähkinävoita
1,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
kourallinen pähkinöitä
2 kananmunaa vaahdotettuna

Lisää raastetun bataatin sekaan kaikki ainekset kananmunia lukuunottamatta ja sekoita tehosekoittimessa! Jos et omista tehosekoitinta, murskaa pähkinät erikseen ja sekoita ainekset keskenään sähkövatkaimella.
Vatkaa kananmunat erikseen, lisää seokseen ja sekoita tasaiseksi massaksi.
Vuoraa esim. leipävuoka tai uunivuoka (n.20x20cm) leivinpaperilla.
Levitä taikina tasaisesti vuokaan. Paista 200 c noin 20 min. Kokeile tikulla taikinaa keskeltä. Saa jäädä hieman tahmeaksi jolloin browniesta tulee mehevämpi.



 


Me ollaan sellaisia hätähousuja, että maltetaan just ja just odottaa jäähtymistä, mutta tämä kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä jääkaappikylmänä! Kaveriksi käy marjat, pähkinät tai vaikka vaniljajäätelö!






Jatkossa instagramin puolelta miun herkut löytyy #safkamaniaa tägin alta! Otan mielelläni kaiken palautteen vastaan!

Reeta




I love me- messut 2018

Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa I love me- messuilla. Useampana vuonna koko tapahtuma on mennyt ohi. Nyt oltiin ajoissa liikkeellä. Lähdettiin reissuun pikkusiskon ja parin ystävän kanssa. Tällaiselle "maalaiselle" ihmismäärä yllätti vaikka tiedettiin, että isot messut vetää paljon ihmisiä!


https://issuu.com/messukeskus/docs/ilm18_messulehti_issuu

Itseäni kiinnosti terveystuotteet ja lisäravinteet.  Foodinin osastolla oloni oli kuin lapsella lelukaupassa! Ostoskoriin valikoitui vanhoja tuttuja sekä uutena tuttuna kookossokeri! Meillä ei enää juurikaan käytetä valkoista sokeria vaan olenkin käyttänyt ahkerasti kookossokeria leivonnassa. Perinteiset herkut ovat vaihtuneet terveellisiin vaihtoehtoihin. Lapset ovat tykänneet myös ja ovat olleet innoissaan kokeilemassa uusia juttuja.






Mukaan tarttui myös Curaproxin valkaisevaa hammastahnaa kaksin kappalein. Tahnaa voi ostaa esim. sokokselta tai apteekista. Sokoksella yksi tuubi maksaa 24,90e ja messutarjouksena 10e/kpl. Otin kotona kuvat hampaista ennen käytön aloitusta ja piakkoin otan uudet kuvat jotta voin vertailla onko tahnasta ollut hyötyä.
Coconut suihkuvaahto oli pettymys. Vaahto on ihanan tuoksuista ja levittyy mukavasti, mutta jättää ihon tosi nihkeäksi.



Kotiinviemisiksi ostin minulle ja miehelleni isot hamam-pyyhkeet. Pyyhkeet ovatkin juuri niin ihanat kuin on kehuttu! Pyyhkeet on 100% puuvillaa, imukyky on loistava ja kuivuvat hetkessä 💛


Fitverstaan someninjana piti tottakai käydä moikkaamassa tyyppejä! Fitverstaan messupisteellä riitti kuhinaa ja aina yhtä energisiä tyyppejä!


Käytiin biozelin pisteellä ottamassa yhteiskuva hyvän ystäväni kanssa. Tässä vaiheessa elettiin jo messupäivän loppua. Aikainen herätys, matkustus ja päivä messuilla näkyi jo naamalla 😂


Messut olivat ihan jees. Arvosanaksi antaisin summasummarum 3½/5 ★
Järjestelyt toimi hyvin ja asiointi oli mutkatonta. Kauneudenhoito ja meikkijuttuja oli omaan makuun liikaa, mutta ymmärrän, että ne vetävät paljon ihmisiä. Monelle pisteelle olikin isot jonot. Pikkusisko pohjoisen tyttönä jopa vähän järkyttyi miten röyhkeitä ihmiset olivat. Ihmiset käveli päälle ja tönivät. Tämä on yksi syy miksi en yleensä lähde suuriin tapahtumiin! Toisten huomioiminen unohtuu täysin. Suurkaupungeissa matkustaneena jaksan aina ihmetellä tätä suomen kulttuuria. Jos miljoonakaupungeissa osataan ottaa muut huomioon niin miksei meillä Suomessa? 
Viikonloppu oli kuitenkin erittäin onnistunut. Paras mahdollinen seura sekä pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää! 


- Reeta






maanantai 29. lokakuuta 2018

Kädetöntä elämää

Hellurei!

Minulle kävi alkusyksystä äksidentti lenkillä ollessa. Olimme maastossa nuoremman koirani kanssa. Kyykistyin solmimaan kengännauhoja, remmi oikeassa kädessä. Hippa odotti ja istui vieressä kunnes näki jotain oikealla. 20 kiloa koiraa lähti kuin hauki rannasta ja nykäisi voimakkaasti oikealle takaviistoon. Olkapää rusahti ja hetken näkyi tähtiä. Onneksi äiti muistutti, että minulla on tapaturmavakuutus joka korvasi lääkärikäynnin.


Kävin terveystalolla ortopedian erikoislääkärillä joka testasi liikerajoja ja voimaa. Taaksepäin suoritettavat liikkeet eivät onnistuneet kivun takia. Kädessä oli myös selkeä voimanalenema. Sain lähetteen magneettikuvaukseen joka paljasti, että jänteessä olisi repeämä. Päädyimme lääkärin kanssa yhteistuumin leikkaukseen.

Olkapää leikattiin 9.10 terveystalolla. Onnekseni jänne ei ollut revennyt vaan venynyt nykäisystä ja rispaantunut reunoista. Olkapään molemmin puolin löytyi ärtyneet kystat. Jänne hiottiin ja kystat poistettiin.


Ensimmäiset päivät oli hyvin kivuliaat. Onneksi kaverina oli hyvät kipulääkkeet. On muuten yllättävän vaikeaa tehdä perusasioita ilman oikeaa kättä! Lapsille jaettiin koirien ulkoilutusvuorot ja auttoivat muutenkin hienosti. Miehellä sattui sopivasti pitkät työpäivät. Tytöt pesi minulta tukan ja selän. Esikoinen auttoi saamaan vaatteet päälle. Kaikki sujui mutkattomasti ja olenkin erittäin kiitollinen meidän tiimistä 😍

En osannut ajatella miten paljon toipuminen otti pään päälle. Salikortti on jäähyllä marraskuun puoleen väliin asti kunnes saan fysioterapeutilta luvan treenata. Lenkkeily on ollut tahmaista ilman koiriaja ruokapuolikin laahaa. Miksi sitä ei pysty lepäämään kunnolla? Pää juoksee koko ajan edellä. Sitten teen sitä ja tätä. Tällä hetkellä asetellaan ajatuksia ja lepoa balanssiin. Yritetään rauhoittua enemmän. Pitäisi varmaan kokeilla meditoimista ja ehkä joogaa? 

-Reeta

tiistai 2. lokakuuta 2018

Ei ne karhutkaan koko aikaa riahu!

Elämä on ollut viime aikoina hyvinkin hektistä. Syksy toi tullessaan lasten harrastukset, opintojen suunnittelua, aikataulutusta, olkapään leikkauksen, synttäreitä jne.
Sunnuntai iltana lapsen synttäreiden jälkeen olin aivan puhki! Laitoin ajoissa nukkumaan, että olisin pirteä seuraavana päivänä. No en ollut. Tänään tajusin miten huonosti olen nukkunut viime viikon. Huono unenlaatu ennakoi aina pientä uupumusta.



Työn alla on liiketoimintasuunnitelma omalle yritykselle. Ideoita syttyy kuin sieniä sateella. Tuntuu kuin pään kovalevy ylikuumenisi välillä. Ideat alkaa jalostumaan eteenpäin ja tästä seuraa lumipalloefekti. Kun saan purettua ajatukset paperille, alkaa uusi kierros. Olen ollut todella onnellinen, että olen saanut palan luovaa huulluuttani takaisin! Mutta miten sammutetaan aivot? Se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Joskus toivonkin, että minusta löytyise se reboot-nappi. Olen kokeillut useampia keinoja rentoutumiseen ja löytänyt omani:

- Kirja/äänikirja. Tämä on erittäin hyvä keino. Ajatukset siirtyy kirjaan. Nykyään pitää miettiä ajankohtaa lukemiselle/kuuntelemiselle sillä minua alkaa nopeasti väsyttämään. Ei sen takia, että teos olisi tylsä vaan koska mieli rentoutuu.

- Hiljaisuus. Ennen hiljaisuus pelotti. Nykyään nautin hiljaisuudesta. Pakeneminen melusaasteelta tekee hyvää kaikille. Koska olen jo täysin mummoutunut yli kolmekymppinen mutsi, neulon omassa hiljaisuudessa sukkia sohvan nurkassa. Keskityn tekemiseen ja lasken silmukoita.

- Kehonhuolto. Venyttelen ja rullaan koko kropan läpi. Verenkierto vilkastuu ja ajatukset selkenee. Käyn pienellä kävelyllä luonnossa. Pysähdyn välillä kannon nokkaan istumaan ja ihastelemaan maisemia.

Pieniä asioita joilla on suuri merkitys.


Viimeiset kolme viikkoa on treenattu kovalla tahdilla. Treeni on kulkenut hyvin ja voimatasot ovat nousseet. Tällä viikolla ei ole kiinnostanut. Ensimmäisenä ajatuksena on pettymys. Tähänkö se taas loppuu? Ei lopu. Entinen minä olisi pakottanut itsensä salille.  Keho viestittää väsymyksestä ja levon tarpeesta. Se kuuluisa kehitys tehdään levossa. Tällä viikolla ei treenata vaan keskitytään lepäämiseen. Lepääminen pitää tehdä hyvällä omalla tunnolla eikä syyllistämisellä. En enää anna mielen vaipua stressiin vaan lepään silloin kun kroppa sitä vaatii.


tiistai 25. syyskuuta 2018

Positiivisuus on valinta

Törmäsin monen mutkan kautta instagramissa Laura Peippoon. Laura eli ptpeippo on ihanan positiivinen ihminen joka uskaltaa puhua ääneen. Laura nousi burnoutin kautta suomen iloisimmaksi yrittäjäksi. Ja se ilo näkyy ja saa hyvälle tuulelle. Laura puhuu usein positiivisuudesta joka sai minutkin miettimään miten voisi ajatella ja elää positiivisemmin!






Olen viettänyt elämästäni todella pitkän ajanjakson negatiivisessa ympäristössä. Nyt kun olen vaihtanut ympäristöni positiivisempiin asioihin ja ihmisiin, huomaan miten se negatiivinen ympäristö helposti nielaisee. Se, että päivittäin työssä kuuntelet asiakkaiden itkuja ja valituksia on todella raskasta. Se fiilis vie mukanaan ja alat itsekkin ajattelemaan negatiivisesti. Asiakkaita ei siinä työssä voi valita, mutta sä voit valita haluatko tehdä sitä työtä enää. Minä en halunnut. Sitten on se työkaveri jolla ei ole koskaan mikään hyvin. Päivä alkaa aina valittamisella. Nukuin huonosti, taas on flunssa, väsyttää, väsyttää ja väsyttää. Helposti alkoi itsekkin valittamaan joka kolotuksesta, koska ympäristö hyväksyi sen.





Ennen jopa ajattelin, että positiiviset ihmiset ovat jotenkin teennäisiä. Ei jumalauta kukaan voi olla aina niin perkeleen positiivinen. Voi olla. Positiivisuus on valinta. Olen opetellut aamuisin herätessä ajattelemaan asioita joista saan olla kiitollinen. Tänä aamuna heräsin ja huomasin, että mieheni oli herännyt laittamaan lapsia kouluun. Hän halusi, että saan nukkua pidempään. Keittiössä odotti aamukahvi. Puolisoni josta saan olla kiitollinen joka aamu.

Positiivinen ajattelutapa ei kuitenkaan poista elämästäsi vastoinkäymisiä, mutta kun olet sinut itsesi kanssa, vastoinkäymiset on helpompi käsitellä. Kesällä onnistuin jotenkin ihmeenkaupalla rikkomaan autoni takalasin joka poksahti ajon aikana rikki. Päällimmäisenä mielessä oli ketutus, mutta puhelimessa mieheni muistutti ensimmäisenä, että pääasia ettei sinulle sattunut mitään. Lasin voi aina vaihtaa. Lopuksi nauroin tienpientareella huonoa tuuriani. Vaikka kuinka suututtaa, kannattaa yrittää löytää asioista myös positiivinen puoli. Saatat yllättyä miten paljon helpompi on elää kun ei koko ajan kiristä!





Valitatko säästä tai siitä, että naapurin Pirkko ajaa nurmikkoa sunnuntaina? Miksi ihmeessä valittaa asioista mille ei voi mitään? Vuodesta toiseen joka syksy sataa, joka talvi on pakkasta, joka kevät kesän pitäisi tulla aikaisemmin ja joka kesä on liian kuuma. Miksi tuhlata energiaa moiseen? 
Näet ympärillä sitä mitä ajattelet. Entä jos valittamisen sijaan ajattelisit, että ompa hyvä että luonto saa vettä? Pakkasella pulkka liukuu paremmin? Taitaa tuo naapurin Pirkko olla kovassa kunnossa kun jaksaa touhuta?

Elämässä on vain yksi ihminen joka voi muuttaa olosuhteitasi - ja se olet sinä itse!




Peace and love☮

Reeta

perjantai 21. syyskuuta 2018

#someninja 2018!







Instagramin puolella olenkin tätä jo hehkuttanut! Hain elokuun puolella mukaan Fitverstaan someninjaksi. Pari viikkoa sitten tuli aamukahvi nenästä kun sain sähköpostia jossa olin tullut valituksi!

Me someninjat saadaan valita verkkokaupasta testattavaksi kaksi ohjelmapakettia nyt ja kaksi uutta marraskuussa.


Olen ollut fitverstaalla useampaan kertaan asiakkaana. Yhteisö huokuu positiivisuutta, lämminhenkisyyttä ja aitoa välittämistä. Innostun ja ihailen suuresti luovia ihmisiä. Fitverstas syntyi osana Emmi Salon opinnäytetyötä keväällä 2014.



Yhden naisen yrityksestä tuhansien ihmisten yhteisöksi


Tähän projektiin lähdin mukaan innolla! En suosittele mitään brändiä ilman omaa kokemusta.



Sivut ovat simppelit ja helppokäyttöiset. Kaupasta löydät ohjelmapaketit, nettivalmennukset, pt-palvelut sekä tiimituotteita. 

Ohjelmapaketit miehille ja naisille.
- Kotiohjelmat
- Saliohjelmat
- Ravintopaketit
- Juoksuohjelmat

Koulutukset
- Treeniseminaareja


Oheistuotteet
- Sheikkerit
- Parkkikiekot
- Jumppapussit
- Tiimivaatteet
- Lahjakortit

Kaikki ohjelmat saat ladattavaksi ilmaiseen syketribe- sovellukseen! Tämä oli minulle tervetullut asia! Puhelin kulkee salilla mukana musiikin vuoksi joten ei tarvinnut enää muistaa ottaa papereita mukaan! Saat ohjelmat myös sähköpostiisi.


Syketribeen pääset tutustumaan TÄSTÄ!

Jokaisesta liikkeestä on tekniikkavideo ja ohjeistus jotta teet liikkeen oikeaoppisesti.


Tällä hetkellä omat treeni- ja ravinto-ohjelmat tulee omalta PT:ltä. Valitsin ohjelmakaupasta venyttely&liikkuvuus sekä rullailupaketin tukemaan omaa projektia. Kehonhuolto on aina ollut oma kompastuskivi. On erittäin tärkeää huoltaa kehoa jolla tehdään kovia treenejä. Tässäkin asiassa kokonaisuus ratkaisee!

Tämän viikon treenit on pulkassa. Viikonloppu pyhitetään levolle ja kehonhuollolle!

Nakkaa viestillä jos heräsi jotain kysyttävää ✌

Ihanaa viikonloppua!

Reeta

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Elämäntapamuutos


Elämäntapamuutos ei välttämättä liity aina painonpudotukseen tai terveelliseen ruokailuun. Se voi olla esim. tupakoinnin lopettaminen, hissin vaihto rappusiin tai joku muu muutos minkä teet omissa tavoissasi.



Masentuneen ihmisen näkökulmasta elämäntapamuutos on normaalia vaikeampaa. Olen itse kompuroinnut ja kaatunut useamman kerran yrittäessäni muutosta. Aamulla ensimmäisenä mielessä ei ole kaurapuuro tai aamulenkki. Ensimmäisenä mielessä on kuinka selviän tästä päivästä?
Itse en tiedostanut olevani masentunut. Mietin päivittäin, että miten minusta on tullut näin laiska? Miksi en saa mitään aikaiseksi?

Ennen sairastumista rakastin treenaamista ja liikkumista. Mihin se intohimo oli kadonnut?
Mietin myös usein, että ehkä se kuntosali ei vaan ole enää minun juttu. Täytyy keksiä uusi harrastus. Kävin kuitenkin treenaamassa. Pakotin itseni salille. Rankaisin itseäni, koska olin laiska!




Vaikka tiesin miten minun tulisi syödä, söin liian vähän. Tiputin hiilarit minimiin ja hain nopeaa muutosta. Alkuun jaksoi painaa hyvin ja pian tuli stoppi. Kroppa kärsi energiavajeesta joka johti ylensyömiseen. Joka kerta kun repsahdin, rankaisin itseäni kovemmin ja oravanpyörä alkoi pyörimään alusta. Tällä hetkellä kun mietin asiaa en ymmärrä miten olen voinut toimia noin. Aineenvaihdunta otti kovia kolhuja jonka takia on mennyt enemmän aikaa saada elimistö toimimaan.



Kokoajan oli projekti päällä. En muista aikaa milloin en olisi laihduttanut. Asioita työstäneenä ja pohtineena ymmärrän, että projektit ovat olleet tapa työntää kaikki paha olo pois mielestä. En ole kohdannut ja käsitellyt tunteitani. Olen pakannut ne laatikkoon ja varastoinut mielensyövereihin. Vaikka on ollut todella ahdistavaa etsiä ja avata ne laatikot, en olisi päässyt eteenpäin paranemisessa.

Henkisellä hyvinvoinnilla on todella suuri merkitys elämäntapamuutoksessa! Jos aamulla ylös nouseminen on taistelua, miten muutoksen tekeminen voi olla helppoa? Se, että joku sanoo sulle "Eihän se ole kuin laihduttaa!" "Se on puhdasta matematikkaa! Syö vähemmän kuin kulutat!" saa näkemään punaista! Jos se olisikin niin helppoa, ei maailmassa olisi ylipainoisia ihmisiä. Joillekkin ylensyöminen on riippuvuus, toiselle se voi olla alkoholi, tupakka jne!








Suosittelen tekemään muutoksia pienin askelin. Jospa seuraavan kerran jätätkin irtokarkit hyllyyn ja valitsen sen sijaan lohilon jäätelön? Kuljetkin kauppaan pyörällä tai kävellen auton sijasta? Käveletkin rappusia hissin sijaan? Unohda pikaratkaisut. Aseta realistinen aika ja muista ottaa myös rennosti!

Reeta

maanantai 17. syyskuuta 2018

Vanhat ja uudet tuulet!

Syksy on saapunut! Syksy toi tullessaan myös uudet tuulet. Irtisanoin itseni elokuun lopussa pitkäaikaisesta palkkatyöstä. Kesä on mennyt pohtiessa mitä elämältäni haluan? Jäänkö tuttuun ja turvalliseen työhön joka ei enää tarjoa minulle mitään? Työhön josta on tullut pelkkää suorittamista? Päätös ei syntynyt hetkessä. Lopulta listasin paperille hyvät ja huonot puolet. Huonoja oli enemmän ja siitä syntyi päätös!
Sairauslomaa jatkettiin syyskuun loppuun eikä lääkäri suositellut kokopäivästä työtä ettei tule takapakkia parantumiseen. Lääkäri määräsi tekemään asioita joista nautin! 


Syksy on aina ollut lemppari vuodenajoista. Ilma on happirikasta ja lenkkeily on ihanaa. Tiesitkö että pelkästään luonnossa oleilu alentaa verenpainetta, lievittää stressiä ja kohentaa mielialaa? Minulle luonnolla on piristävä ja rauhoittava vaikutus. Metsässä häviää huolet ja murheet. Etsin lenkillä ollessa aina ison kiven jonka päälle kiipeän istumaan. Sammutan musiikin, vedän keuhkot täyteen ilmaa ja suljen silmäni. Irtisanoutumisen myötä iso taakka tippui pois ja viimeinen sressi purkautui. Ilmassa on kuitenkin pientä stressiä uusien kuvioiden myötä, mutta se on erilaista ja jännittävää! Isot päätökset on tehty isojen kivien päällä luonnossa. Ajatus kulkee paremmin ja olo on rauhallinen.


Ihmisillä on luontainen tarve hakea mielihyvää. Nyt kun voin paremmin ja seison tukevalla alustalla olen huomannut mitä asioita olen tehnyt erilailla ollessani sairas.
Shoppailu
Kesän aikana konmaritin taloa. Tajusin kuinka paljon olen ostellut tavaraa ollessani sairas. Se on ollut pakonomainen keino saada mielihyvää. Löysin vaatekaapista useat vaatteet joissa oli vielä hintalaput. Kalliita meikkejä, en edes juuri meikkaa! Sisustustavaraa, verhoja, astioita jne. Lajittelin tavaraa kirpparille, roskiin ja lahjoitukseen. Seurakunnalle ja päiväkotiin vein vanhoja kankaita ja verhoja askarteluun sekä lasten vanhoja leluja. Shoppailu tuotti aina hetkellisen hyvän olon, mutta se ei kauaa kestänyt. Tällä hetkellä harkitsen tarkkaan mitä tarvitsen ja ostan vain välttämättömän!
 - Sisustaminen
Meidän lähipiiri tietää varmasti kuinka usein meidän seinien värit on vaihtunut. Järjestyksen vaihtoa, taulujen somittelua ja tekstiilien vaihtoa pakonomaisesti. Otin aina ison projektin johon kului aikaa jotta olisi jotain mikä veisi ajatukset pois murheista. Kun sisustus oli vaihdettu seinämaalia myöten, aloin jo suunnittelemaan uutta. Samat maalit ja sisustustyynyt ovat olleet pääsiäisestä asti. Tällä hetkellä ei sisustaminen ole mielessä, koska olen saanut niin paljon uutta sisältöä elämääni!
- Siivoaminen
Siivoaminen kuuluu perus askareisiin. Minä tein sitäkin pakonomaisesti. Pienikin sotku ahdisti suuresti. Lapsiperheessä ei sotkulta vältytä ja puunasinkin kaikki vapaa päivät kotia. Työputken jälkeen kotona odotti aina helvetillinen kaaos! Puoliso ei kauheasti välitä sotkusta. Hoitaa kyllä ruuanlaiton ja tiskin, mutta tekee sitä tärkeintä eli on isä lapsille. On läsnä, leikkii, askastelee, ulkoilee ja rakentaa majoja sisälle kun ulkona on liian kylmä leikkiä. Nyt olen tajunnut miten paljosta olen jäänyt paitsi. Menetettyä aikaa ei takaisin saa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa! Näkisittepä kotini nyt, ei paljoa pieni  sotku enää häiritse! 

Nyt minä ja perheemme voimme hyvin <3


Asioilla on tapana järjestyä.

                                                   - Asioilla on tapana järjestyä!

                                                   - Kyllä se siitä!

                                                   - Anna itsellesi aikaa!

                                                   - Elämä kantaa!


Kaikki on kuultu. Tiedän, että kukaan ei näitä lauseita sano pahalla vaan hyvällä. Siinä tilanteessa kuin minä olin, nämä lauseet enemmänkin v*tutti kuin auttoi. Minua auttoi eniten se, että minua kuunneltiin ja tuettiin. Uituani syvimmissä vesissä ja pohjamudissa en edes itse sanonut itselleni näitä lauseita koskaan sillä en uskonut hetkeäkään, että mikään enää järjestyisi. Toivo kaikkeen oli karannut jo ajat sitten. Järjestelin perheen taloutta, tutkin vakuutukset  ja laskin pärjäisikö mieheni lasten kanssa yksin. Olin varma, että lopulta hukun niihin syviin vesiin ja mutiin.





Ensimmäisellä käynnillä psykiatrin luona minulta kysyttiin, että minkälaisia ajatuksia sinulla on? Voisitko kuvailla niitä? Ajatukset lensi kuin pingispallo tyhjässä huoneessa. Mistään en saanut kiinni. Ajatukset hyppivät aiheesta toiseen hetkessä. Olin varma, että sekoan.
Miltä ahdistus tuntuu? Tiedätkö ne pienet perhoset vatsassa kun ihastuu? Minulla oli niitä perhosia sisälläni tuhansia ja ne olivat pahoja ja mustia. Perhoset kiertyivät sisuskalujen ympärille ja puristivat niitä niin, että meinasin tukehtua. Joka päivä ne yritti porautua minusta läpi. 
Vihasin nukkumaan menoa, koska silloin perhoset olivat voimakkaimmillaan.


Nyt nuo asiat ovat muisto vain. Elämä todellakin kantaa ja asioilla on tapana järjestyä. Silloin kuin minulle tarjottiin osastohoitoa, en voinut edes kuvitella olevani erossa perheestä. Kieltäydyin ja olin perheeni kanssa. Se rakkaus mikä tässä talossa asuu on sanoinkuvaamaton. Sellaista rakkautta toivon ihan kaikille ihmisille. Lapset tiesi, että äitin mieli on väsynyt. Äiti ei mene töihin. Äiti lepää. 
Alkuun nukuin paljon. Keho ja mieli huusi lepoa. Ajatuksista alkoi pikkuhiljaa saada kiinni. En tuntenut enää itseäni hulluksi. Olin vaan ollut kuoleman väsynyt. Pienet asiat tuottivat suurta iloa. Tuore kahvi aamuisin, puolison silittely, auringonpaiste, kevään tuoksu ja hymyilevät lapset.

Suurista asioista pääsee yli ja ympärikin. Vahvuus löytyy meistä jokaisesta. Minä tarvitsin apua sen kaivamiseen. Lääkäri kysyi eilen "Tunnetko, että elämä on normaalia?" Mitä on normaali? Minulla ei ole mitään hajua mitä se on! Ehkä sekin vielä tulee. Nyt eletään päivä kerrallaan. Välillä on päiviä jolloin ei jaksa mitään. Silloin levätään. Ei pakolla vaan ilolla. Nykyään tunnistan voimavarani, enkä enää piiskaa itseäni ylisuorittamaan. 
Jos jotain olen tällä matkalla oppinut niin se on se kliseistä suurin "Meillä on vain yksi elämä"! Miksi tekisi mitään mikä ei tee sinua onnelliseksi tai voimaan hyvin? Sinua on vain yksi olemassa ja sinun tehtäväsi on huolehtia sinun onnesta. Pakko ei ole kuin kuolla. Aina löytyy vaihtoehtoja ja apua. Pitää vain uskaltaa!


Reeta


Pienin askelin


Ensimmäisenä sain diagnoosin vakavasta masennuksesta. Keskusteltiin parin vuoden aikaisista tapahtumista, vastoinkäymisistä ja ihmissuhteista. Minun masennukseni johtui pääosin ihmissuhteista. Hain hyvää oloa miellyttämällä muita ihmisiä ja nielin kaiken kiltisti. Muistan istuneeni kuntosalin venyttelyhuoneessa ja miettiväni miten isolla kahvakuulalla pitäsi hakata jalkaa jotta se katkeaisi. Pääsisi lepäämään. Ylisuoritin niin työssä kuin harrastuksissa. On sanomattakin selvää, että laihdutus ja tavoitteellisesti treenaaminen ei onnistu jos henkinen puoli ei ole kunnossa. Treenasin silti. Kävin salilla yöllä jotta saisin olla yksin. Revin ja riuhdoin itkuun ja kipuun asti. Halusin tuntea jotain.
Alkuvuodesta mietin aamulla sängyssä, että miten minusta on voinut tulla näin laiska? Pelkkä ylös nouseminen oli työn ja tuskan takana. Pese hampaat, juo kahvi ja hymyile. No ei ollut ketään kelle hymyillä väkisin. Kello oli kaksitoista, mies oli jälleen hoitanut lapset aamulla kouluun ja päiväkotiin. Koko ajan luulin, että olin laiska eikä mieleeni edes juolahtanut, että voisin olla henkisesti loppu!
Kello on neljä iltapäivällä. Valmistaudut henkisesti hakemaan nuorimmaisen päiväkodista. Astut portista sisään. Ei luoja tuo aina niin pirteä ja utelias hoitaja on töissä. Pikaisesti kelaat mielessä vastaukset valmiiksi. Elä ainakaan kysy meitä mihinkään tapahtumaan. Ei jaksa.
Joka aamu kirjaan ylös mitä pitää tänään suorittaa. Koska en pystynyt nukkumaan, en muistanut mitään. Lääkkeet laskin pöydälle ja työnsin kaikki kerralla suuhun. Jos olisin ottanut yhden kerrallaan purkista, en enää kohta muistanut olinko ottanut. Poissaolokohtauksia oli päivittäin. Usein töistä kotiin ajaessani havahduin olevani autossa kotipihassa. En muistanut matkasta mitään. Pelottavaa.
Tätä oli minun arki vielä huhtikuussa.
Kun asiat aukesi ja pääsin puhumaan ammattilaiselle helpotus oli suunnaton. Vaikeinta oli myöntää itselleen, että kaikki ei ole hyvin. Ensimmäisellä käynnillä sain vahvoja rauhoittavia jotta pystyisin nukkumaan. Kun pääsin kotiin väsymys vyöryi päälleni. Olisin voinut nukkua monta päivää. Rauhoittavien lisäksi otin vahvinta melatoonia. Sitten tuli uni.
Alkuun kävin juttelemassa pari kertaa viikossa. Asteittain käyntejä vähennettiin. Tällä hetkellä käyn kerran kuussa. Elämä hymyilee jälleen.

- Uskalla hakea apua! Onneksi uskalsin vaikka hirvitti. Pelottaa ajatellakkin missä olisin nyt ilman apua.
- Poista elämästäsi kaikki myrkylliset ihmissuhteet. Ihmiset jotka vain riistää. Tällä on ollut todella suuri merkitys omassa parantumisessa.
- Kerää itsellesi turvaverkko läheisistä ja ystävistä. Uskalla puhua avoimesti asiasta.
- Ota apu vastaan. Jos sukulainen tarjoutuu hoitamaan lapsiasi päivän niin se ei tee sinusta huonoa äitiä.

Reeta

Suklaabrownie ilman maitoa ja valkoista sokeria

Tänä syksynä olen saanut palan itseäni takaisin! Pari vuotta kadoksissa ollut luova puoli minusta on palannut. En ole koskaan ollut mas...