maanantai 17. syyskuuta 2018

Tippuminen oravanpyörästä

Pääsiäisen jälkeen hakeuduin hoitoon kaksi vuotta kestäneen päänsisäisen myrskyn vuoksi.  Olen aina asettanut kaiken itseni edelle. Ylisuorittamisesta tuli arkea. Täytin arkeni harrastuksilla, sisustamisella, ihan millä vain, jottei tarvinnut olla omien ajatusten kanssa.  Kasvatin kahdessa vuodessa ympärilleni suuren muurin. Kukaan ei nähnyt sen sisälle tai luulin niin kunnes puolisoni kysyi tammikuussa "missä sinä olet? sinä et ole täällä, tuijottelet seiniä. Usein mietin mitä nuo seinät voisikaan kertoa jos osaisivat puhua?" Se oli ensimmäinen särö muurissa.
Sairastin usein. Stressi alkoi ottamaan vallan kehosta. Juoksin lääkärissä rintakipujen kanssa. Otettiin sydänfilmiä ja kaikki mahdolliset testit. Kävin myös tutkituttamassa rinnat. Mitään ei löytynyt. Muuri säröili lisää. Enää ei pystynyt pitämään kaikkia lankoja käsissä.
Pääsiäisen jälkeen hakeuduin lääkäriin melkein kaksi viikkoa kestäneiden järkyttävien alavatsakipujen vuoksi. Pissiä purkkiin ja verta putkeen litratolkulla. Kipujen aiheuttajaksi selvisi kohtutulehdus. Tulehdusarvot olivat pilvissä. Muuri hajosi lopullisesti. Itkin lääkärille pahaa oloa. Ystävällinen lääkäri kehoitti soittamaan heti aamulla oman kunnan mielenterveyspuolelle. 
Puhelintunti oli klo.8.00 -9.00. Tuon tunnin aikana otin puhelimen käteen kymmeniä kertoja ja laskin takaisin pöydälle. Muutamaa minuuttia vaille yhdeksän sain soitettua. Tuut tuut tuut. Kädet tärisi ja vedet valui silmistä. Minulle vastasi ihana hoitaja joka antoi ajan heti samalle päivälle.
Siitä hetkestä alkoi minun parantuminen.

Avaan blogissani masennusta ja loppuun palamista avoimesti. Haluan auttaa ja tukea kaikkia jotka kamppailevat samojen asioiden kanssa. Kirjoittelen myös perheestäni, harrastuksista ja ihan laidasta laitaan mitä miehen tulee. Tervetuloa mukaan!


Reeta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suklaabrownie ilman maitoa ja valkoista sokeria

Tänä syksynä olen saanut palan itseäni takaisin! Pari vuotta kadoksissa ollut luova puoli minusta on palannut. En ole koskaan ollut mas...