maanantai 29. lokakuuta 2018

Kädetöntä elämää

Hellurei!

Minulle kävi alkusyksystä äksidentti lenkillä ollessa. Olimme maastossa nuoremman koirani kanssa. Kyykistyin solmimaan kengännauhoja, remmi oikeassa kädessä. Hippa odotti ja istui vieressä kunnes näki jotain oikealla. 20 kiloa koiraa lähti kuin hauki rannasta ja nykäisi voimakkaasti oikealle takaviistoon. Olkapää rusahti ja hetken näkyi tähtiä. Onneksi äiti muistutti, että minulla on tapaturmavakuutus joka korvasi lääkärikäynnin.


Kävin terveystalolla ortopedian erikoislääkärillä joka testasi liikerajoja ja voimaa. Taaksepäin suoritettavat liikkeet eivät onnistuneet kivun takia. Kädessä oli myös selkeä voimanalenema. Sain lähetteen magneettikuvaukseen joka paljasti, että jänteessä olisi repeämä. Päädyimme lääkärin kanssa yhteistuumin leikkaukseen.

Olkapää leikattiin 9.10 terveystalolla. Onnekseni jänne ei ollut revennyt vaan venynyt nykäisystä ja rispaantunut reunoista. Olkapään molemmin puolin löytyi ärtyneet kystat. Jänne hiottiin ja kystat poistettiin.


Ensimmäiset päivät oli hyvin kivuliaat. Onneksi kaverina oli hyvät kipulääkkeet. On muuten yllättävän vaikeaa tehdä perusasioita ilman oikeaa kättä! Lapsille jaettiin koirien ulkoilutusvuorot ja auttoivat muutenkin hienosti. Miehellä sattui sopivasti pitkät työpäivät. Tytöt pesi minulta tukan ja selän. Esikoinen auttoi saamaan vaatteet päälle. Kaikki sujui mutkattomasti ja olenkin erittäin kiitollinen meidän tiimistä 😍

En osannut ajatella miten paljon toipuminen otti pään päälle. Salikortti on jäähyllä marraskuun puoleen väliin asti kunnes saan fysioterapeutilta luvan treenata. Lenkkeily on ollut tahmaista ilman koiriaja ruokapuolikin laahaa. Miksi sitä ei pysty lepäämään kunnolla? Pää juoksee koko ajan edellä. Sitten teen sitä ja tätä. Tällä hetkellä asetellaan ajatuksia ja lepoa balanssiin. Yritetään rauhoittua enemmän. Pitäisi varmaan kokeilla meditoimista ja ehkä joogaa? 

-Reeta

tiistai 2. lokakuuta 2018

Ei ne karhutkaan koko aikaa riahu!

Elämä on ollut viime aikoina hyvinkin hektistä. Syksy toi tullessaan lasten harrastukset, opintojen suunnittelua, aikataulutusta, olkapään leikkauksen, synttäreitä jne.
Sunnuntai iltana lapsen synttäreiden jälkeen olin aivan puhki! Laitoin ajoissa nukkumaan, että olisin pirteä seuraavana päivänä. No en ollut. Tänään tajusin miten huonosti olen nukkunut viime viikon. Huono unenlaatu ennakoi aina pientä uupumusta.



Työn alla on liiketoimintasuunnitelma omalle yritykselle. Ideoita syttyy kuin sieniä sateella. Tuntuu kuin pään kovalevy ylikuumenisi välillä. Ideat alkaa jalostumaan eteenpäin ja tästä seuraa lumipalloefekti. Kun saan purettua ajatukset paperille, alkaa uusi kierros. Olen ollut todella onnellinen, että olen saanut palan luovaa huulluuttani takaisin! Mutta miten sammutetaan aivot? Se onkin helpommin sanottu kuin tehty! Joskus toivonkin, että minusta löytyise se reboot-nappi. Olen kokeillut useampia keinoja rentoutumiseen ja löytänyt omani:

- Kirja/äänikirja. Tämä on erittäin hyvä keino. Ajatukset siirtyy kirjaan. Nykyään pitää miettiä ajankohtaa lukemiselle/kuuntelemiselle sillä minua alkaa nopeasti väsyttämään. Ei sen takia, että teos olisi tylsä vaan koska mieli rentoutuu.

- Hiljaisuus. Ennen hiljaisuus pelotti. Nykyään nautin hiljaisuudesta. Pakeneminen melusaasteelta tekee hyvää kaikille. Koska olen jo täysin mummoutunut yli kolmekymppinen mutsi, neulon omassa hiljaisuudessa sukkia sohvan nurkassa. Keskityn tekemiseen ja lasken silmukoita.

- Kehonhuolto. Venyttelen ja rullaan koko kropan läpi. Verenkierto vilkastuu ja ajatukset selkenee. Käyn pienellä kävelyllä luonnossa. Pysähdyn välillä kannon nokkaan istumaan ja ihastelemaan maisemia.

Pieniä asioita joilla on suuri merkitys.


Viimeiset kolme viikkoa on treenattu kovalla tahdilla. Treeni on kulkenut hyvin ja voimatasot ovat nousseet. Tällä viikolla ei ole kiinnostanut. Ensimmäisenä ajatuksena on pettymys. Tähänkö se taas loppuu? Ei lopu. Entinen minä olisi pakottanut itsensä salille.  Keho viestittää väsymyksestä ja levon tarpeesta. Se kuuluisa kehitys tehdään levossa. Tällä viikolla ei treenata vaan keskitytään lepäämiseen. Lepääminen pitää tehdä hyvällä omalla tunnolla eikä syyllistämisellä. En enää anna mielen vaipua stressiin vaan lepään silloin kun kroppa sitä vaatii.


Suklaabrownie ilman maitoa ja valkoista sokeria

Tänä syksynä olen saanut palan itseäni takaisin! Pari vuotta kadoksissa ollut luova puoli minusta on palannut. En ole koskaan ollut mas...